Mikä ihmeen Albania?

Albania on monelta osin vastakohtaisuuksien maa, josta olet todennäköisesti kuullut ainakin jotain – jotain sellaista, joka on saanut sinut ainakin hieman kiinnostumaan tästä muulle maailmalle auenneesta pikkuvaltiosta. Olet ehkä ajatellut, että siellä saattaisi olla mielenkiintoista käydä joskus jollain lomalla. Mutta kuitenkin perinteiset Euroopan lomakohteet ovat voittaneet ja olet hankkinut lentoliput Espanjaan, Kreikkaan tai Turkkiin, kenties Kroatiaan.

Albania on jäänyt tällä kertaa odottelemaan vuoroaan. Enkä ihmettele yhtään valintaasi – Albaniaan ei ole edes vielä suoria lentoja Suomesta. Vaatiikin vaivaa löytää lentoja Albaniaan eikä siellä ole edes kuin yksi kansainvälinen lentokenttä. Rinasin lentokenttä, joka on saanut nimensä kuuluisimman albaanin eli äiti Teresan mukaan.

Luotettavaa infoa ei ole Albaniasta helppoa löytää. Otsikoissa on lähinnä Albanian huumemafiasta tai sulkeutuneisuuden ajasta kertovia otsikoita. Joku tuttavasi saattaa muistaa kuinka Albanian yhteiskunta romahti 90-luvulla pyramidihuijauksen seurauksena. Monille on melkoinen yllätys, että poptähti Dua Lipa on kotoisin Albaniasta. Viime kuukausina on otsikoissa ollut Italiassa olevien siirtolaisten laivaaminen Durresiin, johon on perustettu valtava vastaanottokeskus turvapaikka anomusten käsittelyä varten tai että Albaniaan on perusteilla muslimien vatikaani, joka mullistaisi täysin sen kuvan mikä islamista ja muslimivaltioista on tällä hetkellä. Siellä annettaisiin muun muassa naisten pukeutua niin kuin haluavat ja alkoholin käyttökin olisi luvallista. Viimeisin suuri uutinen liittyy maailman suurimman maanalaisen järven löytymiseen Albaniasta läheltä Kreikan rajaa. Täytyy myöntää, etten itsekään tiennyt edellisten lisäksi Albaniasta juuri mitään ennen vuotta 2019 ja sattumaa oli sekin.

Minulla oli ollut vuosia haaveena, että eläkkeelle jäädessä minulla olisi paikka, johon voisin paeta Suomen loskakelejä ja istahtaa merenrantaan aaltojen kohinaa kuuntelemaan. Tätä tarkoitusta varten selasin matkaoppaita ja etsin kuumeisesti netistä tietoa paikoista, jotka olisivat tavoiteltavissa ja ulottuvillani.

Hetken aikaa jo luulin, että Italia olisi se paikka, jossa nautiskelisin punaviinilasillisen lierihattu päässä ja parransänki poskessa jossain idyllisen maaseutukylän kahvilassa kuunnellen, kuinka naapuritalon takapihalla kukko kiekuisi. Mutta haaveiden täyttymyksekseni ei tullutkaan Italia, vaan sen naapurissa sijaitseva reilun 3 miljoonan asukkaan EU-jäsenyyttä kärkkyvä Albania.

Löysin mielenkiintoisia ja upeita kuvia tästä vuoristoisesta maasta, mutta oikein muuta en sitten löytänytkään kovin helposti. Tuntui siltä kuin etsisi neulaa heinäsuovasta. Tietoja löytyi sieltä täältä ja niistä suurin osa oli vanhoja eivätkä ne enää pitäneet paikkaansa.

Lopulta uskalsin kuitenkin hypätä matkalle tuntemattomaan vuoden 2019 joulukuussa. Lentokoneen laskeutuessa lentokentälle yritin tähyillä ulos pyöreästä ikkunasta, mutta näin vain muutamia valoja keskellä pimeyttä. Näkymä ei näyttänyt minkään valtion pääkaupungilta. En tuolloin vielä tiennyt, että äiti Teresan lentokenttä ei sijaitsekaan aivan Tiranassa, vaan useita kilometrejä siitä sivuun.

Astuessani koneesta ulos iltakymmenen aikoihin aistin kostean ja hieman viileän ilman kasvoillani. Ympärilläni kuulin puhetta, joka ei minusta muistuttanut juuri mitään aiemmin kuulemaani. Tulin maahan, josta en tiennyt juuri mitään. Olin varma, että tästä alkaa seikkailu enkä ollut väärässä. Voi tapahtua miltei mitä vaan.. Moottoritiellä saattaa tulla vastaan aasin selässä poikittain ratsastava ja vesimeloneja kyyditsevä maatalonisäntä. Moottoritiellä vastaan saattaa tulla myös ihan mitä vaan, minkä vuoksi siellä suositellaan, etteivät kokemattomat turistit ajelisi vuokra-autoilla pimeän aikaan.

Facebookin Albania-ryhmissä olin tutustunut pariin suomalaiseen, joihin törmäsin lentomatkalla. He olivat jo ehtineet hankkia loma-asuntonsa Albaniassa. Tietämättä Albanian liikenteen luonteesta olin rohkeasti etukäteen varannut kentältä vuokra-auton ja tuntui turvalliselta, että sain houkuteltua uudet Albanian liikenteeseen tottuneet tuttavuudet kyytiini. Reilun puolen tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme Dürresiin, jossa vietin ensimmäisen yöni Albaniassa. 

Jännittävän ajomatkan jälkeen uni maistui ja heräsin levänneenä aurinkoiseen päivään ja näin upean turkoosin meren ensimmäisen kerran. Dürresista jatkoin matkaani Vlorën suuntaan. Olin vuokrannut halvimman mahdollisen auton ja kymmenisen kilometriä ajeltuani moottorin pohjalevyn ruuvit osittain irtosivat ja jouduin pysähtymään. Ei mennyt aikaakaan, kun autoni perään pysähtyi albanian rekisterissä oleva auto, josta autollinen albaaneja nousi kyselemään: What’s the problem. Viitoin auton alle ja he hakivat samoin tein autostaan tarvikkeita ja korjasivat pohjalevyn väliaikaisesti. Kiitin ja pääsin jatkamaan matkaani. 

Vähän ennen Vlorëa maisemat muuttuivat ja vuoristot alkoivat siintää sinisen sävyissä edessäni. Ajaessani Vlorën kilometrien mittaista palmujen reunustamaa rantabulevardia huokailin itsekseni hurmioituneena. En silloin vielä tiennyt, mitä oli tulossa ja millaisia maisemia ja seikkailuja ensimmäinen Albanian matkani tarjoilisi. Viimeistään jo seuraavana päivänä Albanian riviera sai minut vakuuttuneeksi, etten tullut tänne viimeistä kertaa.