Berat
Tuhannen ikkunan kaupunki
Berat on vajaan 50 000 asukkaan kaupunki, joka on vetänyt puoleensa minua jo useita kertoja. Se ei sinänsä ole ihme, koska Berat on päässyt vuonna 2008 Unescon maailman perintöluetteloon. Beratin vanhassa kaupungissa ottomaaniaikaiset valkoiset talot on rakennettu miltei päällekkäin vuoren jyrkästi kohoavaan rinteeseen. Tätä maisemaa katsellessa Osumijoen vartta kulkevalta tieltä tuhannen ikkunan kaupunki -nimitys on helppo ymmärtää. Pispalan rinteen puutalomaisema Tampereella on suomalaisuudessaan upea, mutta Beratin historialliset 1700- ja 1800-lukujen koristeelliset kivitalot ovat kyllä näkemisen ja kokemisen arvoisia. Vanha keskusta koostuu kolmesta osasta: Kalaja (linnoituksen alue), Mangalem (linnoituksen alapuolella) ja Gorica (Osumijoen eteläpuolella) Shpirag-vuoren juurella.
Beratin katuja kävellessä kiireen tuntu häviää. Ihmiset käveleksivät rauhallisesti kävelykaduilla, vanhemmat miehet pelailevat puistossa ja uittavat kalasiimaa vedessä. Nuoret arkkitehtiopiskelijat pyörittelevät päätään ja pyyhkäisevät silmälasejaan ihastellessaan rakennusten ajatonta kauneutta sekä visuaalista identiteettiä. Kissat kävelevät kiviaitoja pitkin tai lekottelevat asuntojen ikkunan takana katsellen maailman menoa. Beratin vanhaan kaupunkiin kannattaa ehdottomasti tutustua kapeita katuja ylös ja alas kävellen. Välillä voi huilata jossakin kymmenistä kahviloista nauttien hyviä kahveja sekä herkullisia leivonnaisia. Samalla tarjoutuu houkutteleva tilaisuus katsella ohi kulkevia ihmisiä ja pohtia vuosisatoja nähneiden rakennusten tarinoita.
Kun olet valmis kapuamaan majesteettisesti Tomorrin vuoren huipulla sijaitsevaan linnaan (Kalaja e Beratit), kannattaa varmistaa, että sinulla on runsaasti juomista mukana. Kiipeäminen palkitsee upealla näköalalla alas kaupunkiin ja lähiympäristöön. Linna on peräisin suurelta osin 1200-luvulta ja sen muurien sisällä sijaitsee historiallisia rakennuksia ja arkeologiaa, vartiotorneja sekä ammusvarastoja. Siellä on myös bysanttilaisia kirkkoja ja ottomaanien moskeijoita. Linna ei kuitenkaan ole pelkästään turistinähtävyys, vaan siellä asuu mukulakivisten katujen varsilla paikallisia ihmisiä, jotka muodostavat kylämäisen elävän yhteisön kauppoineen ja kahviloineen.
Eräs mielenkiintoisimmista retkistämme Beratissa johti Pyhän Mikaelin ortodoksisen kirkkoon (Kisha e Shën Mehillit). Kirkon voi nähdä linnoituksen alapuolelta miltei sattumalta, koska kallion väri antaa hyvän naamioinnin rakennukselle. Kirkon löytämiseksi teimme muutaman harharetken ennen kuin oikea polku löytyi jyrkältä vuoren rinteeltä. Mutkitteleva polku kuitenkin löytyi ja sitä lähdimme kiipeämään lintujen laulun saatellessa meitä ylöspäin reilun 30 asteen lämmössä. Hien valuessa ja paidan kastuessa jo miltei luovutimme, kunnes pääsimme kiviselle rakenteelle, jota toiveikkaasti ajattelimme portiksi. Sehän se olikin ja pienen mutkan takaa kirkko ilmestyi näkyviin.
Albanian matkailun puolivalmiuden huomaa muun muassa siitä, että esteettömyyteen ei juurikaan ole kiinnitetty huomiota. Liikuntarajoitteiset, näkövammaiset ja muut erityistarpeita omaavat saattavat kokea suuria haasteita, mikäli he haluavat tutustua muuallekin kuin pääkadun varrella oleviin kohteisiin.
Kirkolla meitä vastassa oli mies, joka ilmeisesti oli kaupungin työntekijä. Hän jutteli meille innokkaasti albaniaksi emmekä siitä ymmärtäneet kuin muutamia sanoja, jotka olivat käyneet tutuksi aiemmilta Albanian matkoiltamme. Yllättäen hän käveli nopein askelin pois ja palasi tuossa tuokiossa vesikanisteria kantaen. Mies viittoili osoittaen vuoroin kanisteria ja vuoroin päätään, jota hän piteli alaspäin. Hän oli ilmeisesti havainnut punaiset kasvomme, joilta valui pisaroita pitkin nenän vartta. Mitä ihmettä? Nyt tajusin, mitä mies halusi välttämättä tehdä. Hän valutti vettä päähämme aimo lorauksen ja näytti sitten tyytyväiseltä, koska oli saanut hiukan helpotettua helteistä oloamme. Kieltämättä kylmä vesi ei tuntunut ollenkaan pahalta tuossa helteessä ja tilanteessa, vaikka hieman omituinen tilanne olikin. Sen jälkeen saimme tutustua tähän pieneen ortodoksiseen, mutta kauniiseen kirkkoon esittelyn kera.
Seikkailujen jälkeen on aina mukavaa miettiä, missä nauttisi virkistävän aterian. Berat ei ole poikkeus muihinkaan kaupunkeihin verrattuna, koska ravintoloissa riittää valinnan varaa varmasti jokaisen makuun. Hyviä ruokailupaikkoja löytyy varsinkin Osumijoen eteläpuolelta eli Goricasta, minne me olemme nälkäisinä aina suunnistaneet. Ruokailumatkalla voi tehdä myös kiertokävelyn, koska joen yli pääsee kahta siltaa pitkin. Miehenä suosittelen kokeilemaan myös partureita, jotka mielellään ottavat asiakkaita vastaan. Itse lopetin parturissa käynnit jo parikymmentä vuotta sitten, koska päätin säästää ja ostin hiustenleikkuukoneen, jolla ajelen pääni karvattomaksi. Albanialaismiehillä on yleensä erittäin huolitellut siistit hiukset ja siksi uskallan partureita suositella. Eräällä Beratin reissulla luovuin periaatteestani ja kävin Barberissa ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa. Annoin siistiä lomapartaani, mikä maksoi peräti 200 lekeä eli noin 2 euroa. Se ei ole kovin paljon rentouttavasta hetkestä taitavan miehen käsittelyssä.
Kertaakaan en ole vielä ehtinyt tutustua uudempaan Beratiin, mutta senkin aika vielä tulee. Siellä sijaitsee muun muassa hulppean kokoinen kupolikattoinen viiden tähden hotelli Colombo, jossa näyttäisi yöpyminen olevan mahdollista 48 euron hintaan tammikuussa 2025. Booking.com mainostaa kyseistä hotellia seuraavasti: ”Yövy kuin julkkikset ja nauti hotellin Hotel Colombo maailmanluokan palvelusta”. Sen haluan joskus kokea!