Albanian historiaa pähkinänkuoressa
Toimintaa, draamaa, valloituksia, sankareita ja vaarallisia tilanteita
Albanian menneisyys on niin monivaiheinen ja tapahtumarikas, että siitä saisi loistavan elokuvan nykyajan erikoistehosteilla höystettynä. Toimintaa, draamaa, valloituksia, sankareita ja vaarallisia tilanteita ei tulisi puuttumaan. Ainakin kerran aiheeseen on tartuttu, koska vuonna 1953 Sergei Yutkevich ohjasi Cannesissa palkitun elokuvan Great Warrior Skanderbeg (Kultainen haarniska), joka kertoo tarinan Albanian kansallissankarista. Lisäksi tiedossani on ainakin pari romaania, joiden juonessa on mukana kiinnostavaa historiallista aineistoa. Näistä esimerkkeinä Maarit Verrosen Matka Albaniaan 1997 (Kirjayhtymä) sekä Lea Ypin Vapaa 2023 (Atena Kustannus).
Albaaneja on pidetty ihmisinä, joille omaleimainen elämä harvaan asutuilla vuorilla on ollut tärkeää. Siksi he ovat nousseet pitkän historian aikana useita kertoja epätoivoiseen taisteluun vapautensa puolesta. Karun maan ylpeät asukkaat on aina tunnettu hyvinä taistelijoina. Sen vuoksi jo muinaiset roomalaiset palkkasivat heitä legiooniinsa. Albanialaiset kutsuvat itse maataan Shqiperiksi eli Kotkien maaksi. Kotka on vapauden vertauskuva, vaikka Albania onkin ollut vain harvoin vapaa. (Pentti Suominen 9.3.1997 HS)
Albaniassa on asunut ihmisiä kymmenien tuhansien vuosien ajan, mikä ei tietysti yllätä. Viimeisin Veiksel-jääkausihan ei Albanian alueelle ulottunut. Etelä-Albanian Kryegjaten laaksosta on löydetty 40 000 vuotta vanhoja jälkiä ihmisasutuksesta. Konispolin luolasta on löytynyt 24 000 vuotta vanhoja kivityökaluja. Varhaisasukkaat olivat metsästäjiä, kalastajia ja keräilijöitä. 7000 vuotta sitten jokivarsien kylissä asuneet ihmiset kasvattivat nautakarjaa, lampaita, sikoja ja vuohia. https://globalis.fi/maat/albania
Muinaisella Albanian historian näyttämöllä isossa roolissa olivat muinaiset Illyrialaiset, joista albaanit voivat jäljittää juurensa tuhansien vuosien taakse. Illyrialaisten arvioidaan saapuneen läntiselle Balkanille pronssi- ja rautakausien taitteessa noin vuonna tuhat ennen ajanlaskun alkua. He olivat kuuluisia merirosvoistaan ja taistelutaidoistaan. Yle uutisoi vuonna 2008, että Bosnia-Hertsegovinasta on suosta löytynyt kaksi kahdeksan metrin syvyyteen vajonnutta 2200 vuotta vanhaa laivanhylkyä. Hylkyjen on arveltu olevan Illyrialaisten merirosvojen alusten jäännöksiä. (https://yle.fi/a/3-5778903)
Illyrialaisten kulttuuri kukoisti miltei koko Länsi-Balkanilla, kunnes roomalaiset tulivat ja valloittivat alueen. Roomalaiset alistivat illyrialaiset heimot valtansa alle pitkien taistelujen jälkeen vuonna 168. Roomalainen Illyricumin maakunta ulottui pohjoisessa Adrianmeren pohjukassa olevalle Istran niemimaalle ja idässä Belgradin läpi virtaavalle Savajoelle. (Pentti Suominen 9.3.1997 HS) Näin Albanian alue tuli osaksi Rooman imperiumia. Rooman valtakunnan hajottua kahtia Albania jäi osaksi Itä-Roomaa eli Bysanttia. 1100-luvulla alueelle syntyi Albanian ruhtinaskunta.
Keskiajalla Albania oli kuin Game of Thrones, jossa eri ruhtinaat taistelivat vallasta. Kuuluisin heistä oli Albanian kansallissankariksi noussut ”Albanian lohikäärme” Skanderbeg, joka alkujaan syntyi kristittyyn aateliseen albanialaisperheeseen. Turkkilaiset eli osmanit ryöstivät valloitetuilta alueilta poikia ja kouluttivat heitä sotilaiksi. Kuusivuotias Skanderbeg oli yksi heistä. Skanderbeg eteni koulutuksessa nopeasti suurten joukkueosastojen johtajaksi, mutta ei koskaan unohtanut albanialaisia juuriaan. Pian isänsä kuoleman jälkeen Skanderbeg päätti jättää ottomaaniarmeijan ja paeta takaisin kotimaahansa. Skanderberg marssi vanhaan kotikaupunkiinsa Krujëën ja valloitti sen takaisin ottomaaneilta. Voiton merkiksi hän nosti Krujën torniin lipun, jossa oli kaksipäinen kotka. Krujën linnassa on nykyään Skanderbergin nimeä kantava museo.
Skanderberg soti ja johti menestyksekkäästi kapinaa turkkilaisia osmaneja vastaan. Voisi sanoa, että hän muistutti Lagolasta Tolkienin fantasiaromaanissa Taru sormusten herrassa. Jousen sijaan Skanderbegilla oli aseenaan miekka, jota legendan mukaan ainoastaan hän jaksoi pidellä. Sanottiin myös, että tuolla miekalla pystyi halkaisemaan kiven yhdellä iskulla ja halkaisemaan miehen päästä jalkoihin asti. Skanderbegin erikoista kypärää koristi kultainen sarvipäinen vuohenpää. Kypärä on esillä Vienin taidehistoriallisessa museossa.
Skanderbeg yhdisti albanialaiset ja suuren osan riitaista kristikuntaa taisteluun turkkilaisia vastaan 1400-luvun puolivälissä. Neljännesvuosisadan ajan Skanderbegin onnistui torjua turkkilaiset, jotka kolkuttelivat kristityn Euroopan portteja. (Pentti Suominen 9.3.1997 HS)
Skanderbeg onnistui välttämään vihollisen kuolettavat iskut, mutta kuoli lopulta malariaan vuonna 1468. Kymmenisen vuotta sen jälkeen albanialaisten puolustus romahti ja maa joutui osmanivaltion alistamaksi. Tällöin Albanian valtauskonnoksi tuli Islam ja kristityt jäivät vähemmistöksi.
Albania kuului lähes viiden vuosisadan ajan Ottomaanien imperiumiin vuoteen 1912 asti. Tällöin Albania julistettiin Vlorëssa itsenäiseksi 28. marraskuussa keskellä ensimmäisen Balkanin sodan myllerrystä. Tyytymättömyys ottomaanien politiikkaan sai aikaan onnistuneen kapinan, joka johti itsenäisyyden myöntämiseen Albanialle. Itsenäistymisen jälkeen Albania kohtasi kohtalokkaita ulkoisia ja sisäisiä haasteita ensimmäisen maailman sodan aikana. Sodan aikana Albania oli monien hyökkäysten kohteena ja oli pirstoutumisen partaalla. USA:n presidentti Wilson esti Albanian jakamisen Pariisin rauhankonferenssissa ja kansainliitto tunnusti Albanian itsenäiseksi kansakunnaksi 1920. (s. 133 The Albanian question at the Paris Peace Conference during 1919-1920)
Albania julistettiin tasavallaksi vuonna 1925 ja vuonna 1928 monarkiaksi. Toisen maailmansodan aikana Albanian valloittivat ensin italialaiset Mussolinin johdolla, minkä jälkeen Saksa miehitti Albanian. Mielenkiintoisena detaljina voisi mainita, että Albania oli ainoa Euroopan maa, joka suojasi kaikkia juutalaisia holokaustin aikana ja jossa toisen maailmansodan lopussa oli enemmän juutalaisia kuin sen alussa. Albaaneilla oli kunniasääntö, jonka mukaan olet vastuussa vieraistasi ja sitoutunut suojelemaan heitä hinnalla millä hyvänsä. Albaniassa oli ihmisiä, jotka toimivat inhimillisyydellään ja tekivät sen mitä harvat muut Euroopassa tekivät. (Euronews 24.1.2025; ”The Ring” comes to Tirana)
Sodan jälkeen haasteet jatkuivat monenlaisina ja Albanian kommunistipuolueen ja kansallismielisten erimielisyydet leimahtivat sisällissodaksi. Kommunistit voittivat ja sosialistisen kansantasavallan johtoon nousi Enver Hoxha. Hoxha hallitsi Albaniaa kovaotteisesti neljäkymmentä vuotta. Tuona aikana Albaniasta muodostui muusta maailmasta eristäytynyt valtio, missä ihmisten vapauksia rajoitettiin ja valtaapitävien vastustajat teloitettiin. Hoxha liittoutui tiiviisti Neuvostoliiton kanssa ja rakennutti Albanian täyteen bunkkereita ikään kuin jokainen huhu ulkomaailmasta olisi uhka. Bunkkereita oli niin paljon, että kolmea albaania kohti rakennettiin yksi bunkkeri.
Vielä 1980-luvulla Albanialle oli tunnusomaista, että länsimaiset tavarat olivat arvossaan ja jopa tyhjä Coca-Cola tölkki voi nousta arvoon arvaamattomaan. Lea Ypi kirjoittaa kirjassaan ”Vapaa”, että äiti oli ostanut tyhjän Coca-Cola tölkin työkavereiltaan.
”Tuolloin colatölkit olivat Albaniassa äärimmäisen harvinaisia ja ne olivat yhteiskunnallisen statuksen symboleja. Jos jokin perhe oli onnistunut hankkimaan tölkin, se asetettiin näkyville olohuoneeseen, yleensä kirjaillulle pikkuliinalle television tai radion päälle, mahdollisesti maan pitkäaikaisen johtajan Enver Hoxhan valokuvan viereen.” (Jarkko Kemppi, 16.05.2023, Verkkouutiset)
Hoxhan kuoleman jälkeen alkoi Albanian matka kohti nykyisyyttä, kun 1990-luvulla kommunismi romahti ja Albania alkoi avautua vähitellen maailmalle. Albanian infrastruktuuri, kuten terveydenhuolto, koulujärjestelmä, tiet ja rakennukset olivat siinä vaiheessa täysin raunioina. ( 9.12.2020 Uusi tie)
EU:lla oli ajatuksena tarjota Albanialle lainatukea maan nostamiseen kurjuudesta, mutta Kreikan ja Albanian huonot välit näkyivät siinä, että Kreikka päätti estää lainojen myöntämisen.
Eristyksissä ja suunnitelmataloudessa asuneen kansan ensimmäiset kokeilut markkinataloudessa päätyivät kaaokseen. Rikollisuus ja väkivaltaisuudet olivat arkipäiväisiä. Jos Albanian aiempi historia oli kuin seikkailuelokuva niin jatko-osaa voidaan hyvin kutsua taloushistorian kreisikomediaksi. Nopea vaurastumisen unelma, houkuttelevat Rolexit ja upeiden autojen viehätys saivat ihmiset ja valtion sijoitushuumaan. Albaanit olivat yhtä innoissaan kapitalismista kuin lapsi karkkikaupassa taskurahoineen ilman vanhempia.
Albanian ensimmäisen demokraattisesti valitun presidentti Sali Berishan houkuttelemana albanialaiset sijoittivat toiveikkaina omaisuuttaan pyramidihuijauksiksi osoittautuneihin yrityksiin. Firmat lupasivat tähtitieteellisiä tuottoja sijoituksille. Ihmiset halusivat tästä oman siivunsa ja niinpä palkkarahat, säästöt, jopa talot ja maatilatkin sijoitettiin. Nykyään jo tiedetään, että mikään liian hyvältä vaikuttava tarjous, ei ole totta. Albaniassa tätä pidettiin vain kapitalismin taikavoimana.
Vuoden 1997 alkuun mennessä pyramidihuijaukset alkoivat sortua kuin dominoefekti ja suuri osa ihmisistä menetti kaiken ja koko maa joutui kaaokseen. Raivostuneet ihmiset lähtivät kaduille, pankkeja ryöstettiin ja hallitus menetti käytännössä kontrollin tilanteeseen. Maassa vallitsi anarkia, asevarastoja ryöstettiin, vankeja päästettiin vapaaksi ja jopa 2000 ihmistä menetti henkensä mellakoissa ja koululaisetkin lakkoilivat.
Maahan julistettiin sotatilalaki ja järjestystä palauttamaan kutsuttiin kansainvälisiä rauhanturvajoukkoja, joissa oli myös suomalaisia mukana. (The Rise and Fall of the Pyramid Schemes in Albania Jyly 1999)
Tuolloin pelättiin, että levottomuudet leviävät ja lähettävät pakolaisvirtoja muualle Eurooppaan. Italian johtamat YK:n rauhanturvajoulut saapuivat maahan ja operaatio Alba alkoi!
Vuoden 1997 huhtikuun 15. päivästä alkaen operaation komennossa oli 7000 sotilasta, jotka palauttivat nopeasti järjestyksen Tiranaan. Operaation ensisijaisiin tavoitteisiin kuuluivat rikollisten kiinniottaminen ja ryöstettyjen aseiden kerääminen, mutta myöhempinä kuukausina operaation joukot auttoivat myös kouluttamaan albanialaiset joukot uudelleen nykyaikaisiin standardeihin. Operaatio Alba päättyi lopulta elokuussa, kun viimeisetkin joukot vedettiin maasta. (https://military-history.fandom.com/wiki/Operation_Alba)
Kaaoksen suojissa rikolliset saivat yliotteen yhteiskunnasta ja näistä ajoista saivat tarinat Albanian huumebisneksestä alkunsa. Lehdistö on kirjoittanut paljon Albanian huumemafiasta. Ville Similä kirjoitti Helsingin sanomissa 29.4.2018 otsikolla: ”Kokonainen albanialaiskylä oli mukana käsittämättömän laajassa huumebisneksessä, kunnes poliisi saartoi sen ja alkoi päivien tulitaistelu.”
Lainaan tähän hieman edellä mainittua Hesarin kirjoitusta:
LAZARATIN kylässä Albaniassa on oma ajanlasku. Nollakohta on silloin kun poliisit tulivat. Kesäkuun 17. päivänä 2014 Albanian poliisi piiritti kylän ja valtasi sen kolme päivää kestäneen tulitaistelun jälkeen.
Jos kyläläisiltä kysytään, se oli kaiken pahan alku. ”Ajat ovat olleet huonot nyt neljä vuotta. Kenelläkään ei ole enää töitä”, sanoo opettaja Gentian Pollo Lazaratin kyläkahvilassa. Poliisin tulo nimittäin pilasi Lazaratin elinkeinon, kannabiksen kasvattamisen. ”Kaikki tekivät sitä. Se oli ihan normaali työ”, Pollo sanoo.
Tätä kirjoittaessani Yle julkaisi Clarissa Jäärnin kirjoittaman uutisen 16.1.2025 ”Albaniasta johdettu kopla kauppasi huumeita miljoonalla eurolla – rahoja säilytettiin helsinkiläisravintolassa”. Valitettavasti Albania ei ole siis vieläkään päässyt irti tästä koko maailmaa piinaavasta ilmiöstä, joka tuo huumeita tavallisen kaduntallaajan ulottuville. Ehkä se on yksi keino, jolla osa albaaneista ponnistelee edelleen päästäkseen irti köyhyyden kurjimuksesta.
Albaniassa on melko paljon harmaata taloutta, mikä on havaittavissa myös esimerkiksi pienten kadunvarsikauppojen kuitittomuudesta. Katujen ja teiden varsilla näkyy yleisesti ihmisiä myymässä käsitöitä, hedelmiä ja kasviksia. Joulun aikoihin kalkkunoita myydään parhaat päivänsä nähneiden autojen takakonteista. Kuitteja on turha ostoksistaan näissä kysellä. Työttömyys on aiempien vuosikymmenien aikana ajanut ihmisiä ulkomaille ja monet Albanian perheistä saa edelleen rahalähetyksiä muissa maissa eläviltä sukulaisilta.
Albanian matka tähän päivään on edellä mainituista seikoista huolimatta ollut suuria edistysaskelia. Albania on nykyään varsin erilainen valtio kuin parikymmentä vuotta sitten. Albania on ollut Naton jäsen vuodesta 2009 lähtien. Samana vuonna Albania haki EU:n jäsenyyttä ja vuonna 2014 se hyväksyttiin ehdokasmaaksi. Viralliset jäsenyysneuvottelut aloitettiin Albanian kanssa vuonna 2020. Ensimmäinen EU:n hallitusten välinen konferenssi pidettiin Albanian kanssa heinäkuussa 2022 ja toinen liittymiskonferenssin kokous pidettiin lokakuussa 2024 Luxemburgissa.
Matkailuelinkeino kehittyy Albaniassa huimin askelin. Vuonna 2023 Tiranan lentokentän kautta kulki 7 miljoonaa matkustajaa ja vuonna 2024 Albaniassa vieraili 11,7 miljoonaa ulkomaista turistia (Ministry of Tourism). Lisäys on niin suurta, että Albania on tunnustettava epäilyksettä huomionarvoiseksi ja vakavasti otettavaksi matkailuvaltioksi perinteisten kohteiden oheen. Albanian oma väkiluku on vajaat 3 miljoonaa, joten vierailevia matkailijoita on monikertainen määrä. Albanian valuutan (lek) kurssi on ollut huimassa nousussa euroon nähden viimeisen kymmenen vuoden aikana. Hintataso on myös ollut kasvussa, mutta on toki edelleen maltillinen monen muuhun maahan verrattuna.
Turismin kehittymistä Albaniassa jo moni seurailee hieman huolestuneena. Mielenosoitukset turismia vastaan Espanjan Malagassa, Barcelonassa ja Kanarialla saavat miettimään liikaturismin vaikutuksia. Samoin Vlorën lentokenttähanke luonnonsuojelualueen viereen on herättänyt vilkasta keskustelua. Albanian tieinfrastruktuuri on ottanut huikeita edistysaskelia matkailijamäärien kasvaessa. Matkan tekoa lyhentäviä ja nopeuttavia maanteitä syntyy jatkuvasti. Siltoja ja tunneleita rakennetaan taukoamatta. Hotelleja ja niiden runkoja nousee jatkuvalla syötöllä. Lehdistössä Albaniaa ylistetään lomakohteena eli varsin hyvältä näyttää Albanian nousu tuntemattomuudesta maailman parrasvaloihin.
Mielenkiintoisia uutisointeja Albaniasta julkaistaan silloin tällöin kuten uutinen Tiranaan nousevasta maailman pienimmästä valtiosta.
”Pääministeri Edi Rama sanoo haluavansa antaa bektashien, shiiamuslimiittisen suufilaisjärjestön jäsenille oman Vatikaanin tyylisen erillisalueensa edistääkseen uskonnollista suvaitsevaisuutta. Uuden valtion johtoon astuisi Edmond Brahimaj, joka tunnetaan seuraajiensa keskuudessa nimellä Baba Mondi. Uudesta muslimivaltiosta tulisi liberaali: alkoholia saisi juoda, naiset saisivat pukeutua miten haluavat, eikä elämäntapaa kontrolloitaisi. ”Jumala ei kiellä mitään, ja siksi hän antoi meille järjen”, Brahimaj perustelee vapaamielistä linjaa.” 21.9.2024 New York Times (Andrew Higgins)
Muslimivaltioksi Albania onkin varsin suvaitseva verrattuna moneen muuhun vastaavaan valtioon. Huntuja siellä ei juuri näe naisten kantavan, sianlihaa saa kaikista ravintoloista ja alkoholia saa vapaasti ostaa kaupoista liki kellon ympäri. Albaniassa matkatessa olen ollut yllättynyt humalaisten määrästä – niitä ei nimittäin ole, vaikka kauppojen hyllyt notkuvat mitä houkuttelevimmista pulloista. Alkoholin käytön kohtuullisuudella on ehkä vaikutusta myös siihen turvallisuuden tunteeseen, mitä Albaniassa kulkiessa kokee. Suomessakin joskus tulee vilkuiltua enemmän taakseen kuin Albaniassa. Joissakin tutkimuksissa on todettu, että Albania kuuluu nykyään Euroopan turvallisimpiin maihin ryöstöjen osalta.
Lyhyenä yhteenvetona voin todeta, että Albania on todella mielenkiintoinen matkailukohde niin reppureissaajille kuin täyttä palvelua ja täysihoitoa kaipaavillekin. Etukäteen kannattaa tosin ottaa selville, mikä paikka tarjoaa mitäkin. Joku kaupunki tarjoaa unohtumattoman rantaloman joku toinen taas jännittävän vuoristopatikoinnin. Auton vuokraaminen on hyvä keino vapaampaan liikkumiseen kuin julkisella liikenteellä olisi. Tällöin kannattaa huomioida, että Google Mapsin antama matka-aika ei ole aina realistinen. Linja-autojen aikataulut elävät myös paljon, joten Albanian matkailijan ei kannata tehdä liian tiukkoja päiväohjelmia. Pidetään leppoinen meininki ja nautitaan hetkestä, maisemista ja ihmisten sydämellisyydestä. Tavataan Albaniassa!
