Neljäs matkani Albaniaan

Edellisestä matkasta on kulunut melkein vuosi. Useita lippujen varauksia ja niiden peruutuksia on jouduttu tekemään maailmaa mullistaneen koronan vuoksi. Jouduimme lähtemään reissuun vuorokautta aikaisemmin, koska koronatestin tuloksen saamiselle täytyi varata aikaa.

Googlettamalla olin saanut tiedon, että PR2you tekee testin alle satasella, mikä on huomattavasti halvempi kuin muilla matkustusta varten testin tekevillä yrityksillä. Tiedotteessa kerrottiin, että halvan hinnan saamiseksi vaadittiin Luftansan koodi, mutta lentolipun esittäminen paikan päällä kuitenkin riitti. Tuloksen luvattiin tulevan seuraavana aamuna, mutta hotellin terassilla iltaolutta juodessa jo kilahti puhelimeen viesti saapuneesta salatusta viestistä.

Viesti sisälsi tiedon negatiivisesta tuloksesta, jonka hotellin henkilökunta ystävällisesti tulosti. Koneeseen pääseminen varmistui ja siltä osin yksi huoli oli vähempänä.

Yövyimme Helsingissä SkyLine Airport -hotellissa. Voin suositella hotellia ehdottomasti yöpymispaikaksi. Hotelli oli niin mukava, että loma tuntui heti alkaneen. Hotelli oli juuri remontoitu; huone oli muka ja viihtyisä, ystävällinen henkilökunta ja tukeva aamupala.

Hotellin johtaja oli itse töissä respassa ja parkkeerasi valkoisen Teslansa varjoon pääoven viereen. Aamuisen tuhdin aamupalan jälkeen ehti vielä hyvin relaxoitua ennen lentoa. Huoneen luovutuksen jälkeen käväisimme liikekeskus Jumbossa ja syömässä lähellä olevassa ravintolassa. Iltapäivällä lähdettiin taksilla lentokentälle. Auton sai jättää veloituksetta kahdeksi viikoksi hotellin parkkialueelle.

Auringon punaiseksi värjäämät ukkospilvet olivat lentokoneen ikkunasta upeaa katseltavaa. Kuulutuksessa varoiteltiin turbulenssista, mutta onneksi lento pysyi tasaisena.

Meillä oli nopea vaihto Frankfurtissa. Ehdimme koneeseen puolijuoksulla hyvien opasteiden johdattelemina. Portti avattiin juuri meidän tullessa paikalle sydämet hengähdyksestä hakaten. Kiireen loputtua oli aikaa jännittää laukkujen puolesta – mahtavatko ne ehtiä koneeseen. Kymmenisen minuutin kuluttua vaimoni hihkaisi: ”Sinun laukkuasi jo nostetaan koneeseen”. Pian tuli hänenkin laukkunsa vuoro.

Kuulutuksessa todettiin, että lähdemme hiukan myöhässä, jotta viimeisetkin laukut myöhässä tulleelta lennolta saadaan kyytiin. Lopulta kone nousi puoli tuntia myöhässä, mutta meillä ei enää kiirettä ollut, joten ihan sama.

Nyt odottelen kahvitarjoilua, kun emännät työntävät kärryä pitkin käytävää. Valitettavasti se ei kuulunutkaan lipun hintaan, koska ohitse kävelivät. Lufthansa tarjoaa lennoilla nykyään vesipullon ja palan Lufthansa-suklaata.

Vihdoin lentomme laskeutui äiti Teresan lentokentälle Tiranaan. Pitkän matkapäivän jälkeen ajoaistit eivät ehkä olisi olleet täydessä tikissä Albanian liikennettä varten, mihin vielä yöajan pimeys olisi antanut oman mausteensa. Toisaalta emme olleet aivan varmoja olisiko Albaniassa vielä koronaan liittyvä ulkonaliikkumiskielto yöaikana voimassa. Hotelli Verzaci tarjosi hyväksi todetun yöpymisen aamupalla 35 euron hintaan.

Aamulla marssimme vuokraamaan autoa SurPricelta. Samasta vuokraamosta, jonka palveluksista olin ajatellut luopua erittäin epäonnisen vuokrauksen vuoksi. Jouduin korjauttamaan autoa omalla kustannuksellani, joka tuli niinkin kalliiksi, että jouduin keventämään lompakkoani vajaan kympin verran. Henkiset vauriot olivat kyllä huomattavasti pahemmat kuin albanialaisen maaseutukorjaamon sunnuntaitaksat reilun tunnin työstä.

Nyt kuitenkin päätin antaa vielä kyseiselle vuokraamolle mahdollisuuden, koska facebookissa yrityksen työntekijä vakuutteli minulle, että kyseinen firma on uudistanut autonsa ja henkilökuntansa tässä välissä.

Viiden päivän ajelun jälkeen oli ilmaantunut monenlaista vikaa: nykimistä, kolinoita ja kytkin vikaa. Hieman jännitti, miten auto kestää vuorten kiipeämisen Vloresta Sarandaan liki 40 asteen helteessä.

Kestihän se, kun muisti huudattaa moottoria ja luistattaa kytkintä. Päätin joka tapauksessa, että seuraavalla kerralla pysyn päätöksessäni olla käyttämättä kyseisen vuokraamon palveluja.

Reissumme alkupäivät olemme saaneet hyvin tehokkaasti kulumaan asuntomme viime viilauksiin ia asioiden hoitelemiseen. Tänään oli ensimmäinen päivä, jolloin ehdimme aloittaa Vloren lähiympäristön tutkimista ja ensimmäisen kerran nautimme omassa asunnossa tehdystä päivällisestä.

Raaka-aineiden haku ei ensimmäisellä kerralla mennyt putkeen, kun päätin illalla käväistä kaupassa keskustassa autolla. En muistanut ottaa huomioon, että albaaneilla ei näytä olevan iltaisin muuta tekemistä kuin kansoittaa keskusta autoilla ja ihmisillä.

Kurvasin rohkeasti suurelle parkkipaikalle, vaikka näinkin, että siellä näytti olevan ruuhkaista. Kun sain autoni keulan sisään liittymästä, niin matka tyssäsi, koska edessäni oleva kuljettaja pysäytti autonsa hänen edessään olevan auton vuoksi. Katsoin taakseni varmistaakseni, että tarpeen tullen pystyn poistumaan takavasemmalle hiljakseen. Puskurissani oli kuitenkin kiinni toinen auto eikä sivuillakaan ollu tilaa. Sitten alkoi äänimerkkeily, koska syyllinen täytyi löytää ja hieman jo hikeä pukkasi minullekin. Olin nimittäin tukevasti jumissa vuokra-autolla, johon en ollut ottanut kaiken kattavaa vakuutusta. Sitten iski kauhu, kun pattitilannetta alettiin selvitellä. Tosin minä en uskaltanut tehdä mitään. Minun ja edessä olevan auton väliin yritettiin työntyä väkisin. Edessä oleva auto pääsi hieman eteenpäin ja minäkin päätin hieman uskaltaa peruuttaa. Autossani ei ollut peruutustutkaa eikä muitakaan hienouksia, mutta hieman taaksepäin pystyin liikkumaan. Välistämme albaaninuorukainen vilahti, vaikka tilanne oli mission imposible. Olin varma, että saan osuman, mutta ei kolahtanut.

Sitten edessäni oleva kuljettaja sai käännettyä autonsa ihmeen kaupalla ja tilanne alkoi purkautua. Minäkin sompailin itseni ulos parkkipaikalta ja ajoin kotiin ilman eväitä. Kaikki kunnia albaaneille auton käsittelytaidoista. En olisi pystynyt samaan.

Parvekkeemme alta kulkeva Rruga Dhimiter Konomi on ajoittain melko vilkas katu, joka on tärkein väylä etelästä Sarandan suunnasta Vloreen tuleville. Meitä vastapäätä sijaitsee tunnettu ravintola Tiku & Mato ja samassa yhteydessä viihtyisä Moon-baari, johon kääntyvä liikenne ruuhkauttaa bileiltoina katua.

Saimme kahden viikon aikana parvekkeella istuessa seurata parikin kertaa, kuinka pelti rytisi kyseisessä liikenteen solmukohdassa.