Korçë

Korçë on n. 75 000 asukkaan kaupunki Kaakkois-Albaniassa noin 40 kilometriä Makedonian ja Kreikan rajalta. Se sijaitsee upeissa vuoristomaisemissa Morava-vuorten ympäröimänä 850 metrin korkeudella merenpinnasta. Korçëën on noin 3 tunnin ajomatka kauniita maisemia tarjoilevaa reittiä pitkin Albanian pääkaupungista Tiranasta. Ajomatkan varrelle jää muun muassa vuorten ympäröimä mielenkiintoinen Elbasanin kaupunki sekä lumoava Ohrid-järvi, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde. Pogradecissa kannattaa ilman muuta pitää taukoa ja käydä vaikka kävelemässä järven rantaviivaa pitkin ja pistäytyä jossain viihtyisässä kahvilassa.

Korçën historia on alkanut jo 1200-luvulta feodaalitilana. Korçën kaupunkialue juontaa juurensa 1400-luvun loppupuolelle ja 1500-luvun alkuun, jolloin paikallinen ottomaanialbanialainen aatelismies Ilias Bey Mirahor kääntyi muslimiksi ja hankki suuria maaomaisuuksia alueelta. Hän rakensi sinne myös moskeijan, joka kantanut hänen nimeään ranskalaisen ja kreikkalaisen miehityksen ajalta nykypäivään asti. Ranskalaisen miehityksen aikoihin vuonna 1916 Korçë oli autonominen tasavalta.

Korçë on Albanian historian, taiteen ja kulttuurin tärkeä ja eläväinen keskus. Siellä on kauniita kirkkoja ja useita mielenkiintoisia museoita. Näitä ovat esimerkiksi keskiaikaisen taiteen kansallismuseo, arkeologinen museo, itämaisen taiteen museo ”Bratko”, Gjon Mili -valokuvamuseo. Itseäni opettajana kiinnosti kovasti Koulumuseo. Se on perustettu rakennukseen, jossa toimi aikoinaan Albanian ensimmäinen koulu (Mësonjëtorja). Museossa on esillä muun muassa Albanian kirjoitus- ja julkaisuhistoriaa kuten ensimmäisiä albanialaisia aakkostoja. Näitä ovat laatineet mm. Naum Veqilharxhi sekä Kostandin Kristoforidhi.

Perinteistä kulttuuria vaalivat Korçëssa myös monet käsityöläiset, joiden taidonnäytteitä on esillä esimerkiksi Old Bazaarissa. Basaarissa on sokkeloisia, kapeita katuja ja kujia, joita kaupat ja kojut sekä perinteiset talot reunustavat. Siellä kannattaa pistäytyä vaikka Beatles-nimisessä kahvilassa ja hankkia samalla kotiin viemisiksi matkamuistoja. Tämän historiallisen kauppapaikan osia on peräisin roomalaisesta ja turkkilaistyylisestä Ottomaanien arkkitehtuurista 1800- ja 1900-luvuilta. 

Korçë tunnetaan nimellä ”tapahtumien kaupunki” ja se on kuuluisa myös vuosittaisista festivaaleistaan. Siellä käydessä voi osallistua useisiin perinteisiin tapahtumiin ja juhliin. Maaliskuussa järjestetään Summer Day -festivaali, jonka aikana musiikki soi ympäri kaupunkia ja vanhan tavan mukaisesti ihmiset sytyttävät nuotioita ja hyppivät niiden yli. Tämän kiehtovan perinteen tarkoitus hävittää pahoja asioita ja samalla toivoa hyviä satoja. Musiikillisesti kaupunki tunnetaan myös paikallisista rakkausballadeista (The city of serenades), joita miehet lauloivat ritarityyliin kaupungin parvekkeilta ja sisäpihoilta 1930-luvulla.

Jos vierailet Korçassa kesäkuussa, ei kannata jättää väliin ikonista karnevaalifestivaalia. Kaupungin pääkaduilla ihmiset kokoontuvat juhlimaan kesän alkua musiikin ja tanssin tahdissa värikkäisiin pukuihin ja naamioihin pukeutuneena. Nämä karnevaalit merkitsevät albaaneille muutakin kuin vain musiikkia ja paraateja. Syvemmällä on tarve jatkaa perinteitä ja kulttuuria Enver Hoxhan kommunistisen kauden jälkeen, jolloin kaikki itseilmaisun muodot oli käytännössä kielletty.

Ehkä suurin ja tunnetuin tapahtuma Albaniassa on kuitenkin viisi päivää kestävä Korçën olutfestivaali elokuussa. Tapahtumaan saapuu joka kesä noin 100 000 juhlijaa Albaniasta ja muualta Euroopasta maistelemaan oluita ja pitämään hauskaa. Tämä tapahtuma on erinomainen tilaisuus kokea Albanian olutkulttuuri, tutustua paikallisiin olutpanimoihin ja nauttia rennosta ilmapiiristä yhdessä muiden oluenystävien kanssa. Korça Beer Festival on olennainen osa kaupungin elävää kulttuuritarjontaa.

Ehkä sinäkin tunnet tuon Korçëssa valmistettavan Korça-oluen. Korça Brewery on yksi maan vanhimmista panimoista ja tunnetaan laadukkaista oluistaan. Nettisivuillaan se mainostaa itseään ensimmäisenä ja ainoana 100-prosenttisesti albanialaisena oluena. Kyseisen oluen kerrotaan saaneen innoituksensa ja raikkautensa Morava-vuoren laadukkaista vesivaroista jo vuodesta 1928. Nykyään Albaniassa valmistetaan useampiakin oluita kuten esim. Elbar- ja Kaon. Minulle näistä kolmesta oluesta maistuu kesähelteessä mieluiten Elbar. Kaon-olutta myydään myös kolmen litran pullossa. Viikon Albanian lomalla tarvitsee käydä ainoastaan kerran olutkaupassa, kun kantaa kaupasta sellaisen pullon – hinta taisi olla noin kolme euroa.

Juomista puheen ollen Albaniassa ei voi olla törmäämättä rakiin, jota valmistetaan miltei jokaisella tilalla. Tämä turistin kasvot vääristävä ja irvistykseen saava raki ei ole albaaneille ainoastaan juoma, vaan albanialaisen kulttuurin symboli. Itseasiassa minä olen alkanut jo tottua rakin makuun ja joskus se jopa maistuu hyvältä. Ei ole tilaisuutta, jossa rakia ei tarjottaisi. Jokainen kulaus rakia voi olla oppaanasi albanialaiseen vieraanvaraisuuteen ja tarinoihin.

Rakia voit Korçëssa käydä maistelemassa esimerkiksi Komiteti Kafe Museumissa, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kahvilabaari. Se on aivan upea kahvilamiljöö, jossa riittää katseltavaa toiseksikin vierailukerraksi. Vlorën Komiteti barin seinällä on teksti: ”Raki & Dashni”, joka tarkoittaa rakia ja rakkautta.

Rakin jälkeen maistuukin sitten lounas tai illallinen. Korçëssa on runsain mitoin ruokapaikkoja, joista erityisesti voin suositella Taverna Vasilia. Rauhallinen miljöö hieman kauempana keskustasta ja herkullinen ruoka. Löysin netistä muunlaisiakin arvosteluja, mutta me emme pettyneenä lähteneet ja nälkä siirtyi pitkälle iltaan.

Yövyimme aivan upeassa hotellissa, josta ei historian havinaa puuttunut. Vila Eden Boutique hotel sijaitsee rauhallisella paikalla, josta oli mukava tehdä kävelylenkkejä kaupungin keskustaan. Löysimme myös Bulevardi Rilindasit-kadun, johon kaikki kynnelle kykenevät Korçën asukkaat kokoontuvat iltakävelylle eli xhiroon.

Tämä perinteinen riitti on viehättänyt meitä muuallakin Albaniassa. Uskomatonta seurata, kuinka ilta illalta niin vanhat, nuoret ja lapset perheineen kokoontuvat vain kävelemään katua päästä päähän ilman tiettyä päämäärää. Tämä toistuu joka ilta. Viikonloppuisin väkeä on tungokseen asti. Ainoat, mitkä katukuvasta puuttuvat, ovat Suomessa niin yleiset humalaiset. Emme ole Albaniassa vielä tavanneet juurikaan juopuneita – tarkemmin kun ajattelen – en ole tainnut nähdä ainoataan.

Samalla kävelyretkellä löysimme Rinia-puiston, joka on Korçën suurin puistoalue. Se tarjoaa viheralueineen ja suihkulähteineen täydellisen pakopaikan kaupungin hulinasta. Tuntuu mahtavalta istahtaa penkille ja seurata, kuinka useampi sukupolvi viettää laatuaikaa ilta-auringossa touhuten. Mikäli kahvihammasta kolottaa tai iltaolut houkuttaa on täälläkin varaa valita mieluisin monista puistoa reunustavista baareista ja kahviloista.

Viivyimme Korçëssa tuolloin vain yhden yön ja olimme ehdottoman varmoja, että sinne täytyy päästä toistekin. Niin paljon elämyksiä ja näkemistä olisi kaupungissa ollut, ettei olisi malttanut hotellihuoneessa juuri aikaa viettää. Jalat olivat kävelemisestä kuitenkin niin uupuneet, että pakko oli hengähtää ja tutkia karttaa hetken lepohetken aikana. Etsimme kartalta mielenkiintoiselta vaikuttavia kohteita, joihin vuokra-autollamme hurauttaisi.

Yksi tällainen oli Korçëa ympäröivien Morava-vuorten rinteellä sijaitseva Kisha Shën Ilia eli Pyhän Eliaksen kirkko. Jo ajomatka sinne pitkin vuoren rinnettä oli kokemisen arvoinen. Matkan aikana saattoi seurata valtavan betonisen ristin suurenemista, jos uskalsi kurkkia auton ikkunoista ulos mutkaista serpentiiniä ajaessa. Autolla saattoi ajella alppihotellilta näyttävän La Montagnan pihaan asti. Siitä oli jatkettava jalkaisin hiekkapolkua pitkin. Vuoristossa oli huomattavasti viileämpi kuin alhaalla kaupungissa ja siksi ei haitannut viimeisen kilometrin kapuaminen. Perille päästyämme avautui silmiä hivelevän kaunis maisemapanoraama kaikkiin ilmansuuntiin. Kirkon pihalla käyskenteli pari villihevosta ja varsa otti tirsoja auringossa nurmikolla. Betoninen risti oli miltei tuulivoimalan korkuinen, mikä teki siitäkin erittäin vaikuttavan näköisen. Muutaman hetken mietin työmiehiä, jotka sen ovat pystyyn nostaneet. Sitten hieman pelokkaina ja muina ”miehinä” puikahdimme hevosten ohitse ihailemaan kirkkoa sisältä.

Uskonnonvapaus palautettiin Albanialle 1990-luvulla. Se mahdollisti uusien uskonnollisten rakennusten rakentamisen ja yksi sellainen on Albanian suurin ortodoksinen kirkko, Kristuksen ylösnousemuksen katedraali Ringjallja e Krishtit. Ehdottomasti käymisen arvoinen paikka sekin. Yhtenä epäkohtana mieleen jäi mies, joka kirkon portailla esitteli itsensä mykkänä ja kerjäsi almuja. Kirkosta tultaessa mies kuitenkin keskusteli sujuvasti kirkossa matkamuistoja myyneen henkilön kanssa. Jotenkin kaikkien kuitenkin täytyy Albaniassakin elää, joten en kanna kaunaa yritteliäisyydestä.

Ymmärrän hyvin, että monet matkustavat Albaniaan ainoastaan rantamatkailun näkökulmasta. Korçë on kuitenkin paikka, jossa kannattaa vierailla muunkin syyn vuoksi. Suosittelen.