Albanian kaupungit

TIRANA

Tirana! Mikä ihastuttava pettymys!
Ei se ole ankea, harmaa, jälkikommunistinen saati takapajuinen, vaan värikäs, aurinkoinen, vilkas; omituinen, luova sekoitus idän eksotiikkaa ja länsimaista nykymenoa maustettuna ripauksella vanhaa kunnon itäeurooppalaisuutta. Siellä on runsaasti kahviloita, joissa istuskella, pohdiskella ja hengähtää.

Kaupungin keskus on Sheshi Skënderbej, Skanderbeg'n aukio, jonka ympärillä ovat kaupungin tärkeimmät nähtävyydet. Aukion remontti alkoi keväällä 2010, ja nyt sen tulevaisuus on avoin. Eteneekö uusi pormestari Basha suunnitelman mukaan, vai tehdäänkö uusi? Liikenne on töiden takia ajautunut entistä pahempaan sekasortoon. Kansallismuseo antaa kattavan käsityksen Albanian historiasta, jonka eri vaiheita myös julkisivun mosaiikki esittää. Etualan nuori nainen ase kädessään kuvaa Äiti Albaniaa. Kulttuuripalatsi valmistui 1963. Sen suunnittelussa ja sitä rakentamassa oli Neuvostoliitto, kunnes maiden välit viilenivät ja kiinalaiset suorittivat työn loppuun. Nykyisin siinä on Oopperan ja Kansalliskirjaston lisäksi liikehuoneistoja.

Et’hem Beyn moskeijan suunnittelivat Molla Bey ja hänen poikansa Haxhi Et’hem Bey 1749, ja se valmistui vuonna 1821. Sen ulkoseinän koristemaalaukset ovat erityisen kauniit ja tavanomaisesta islamilaisesta aiheistosta poikkeavat. Moskeija oli suljettuna sen jälkeen, kun kommunistinen hallinto kielsi uskonnot, mutta se avattiin jälleen 1991 – ilman lupaa. Poliisi ei puuttunut tapahtumaan, johon otti osaa tuhansia ihmisiä. Kellotorni rakennettiin vuonna 1830. Se korotettiin 35-metriseksi vuonna 1928, kun Albanian hallitus osti siihen uuden, saksalaisvalmisteisen kellon. Yhdysvaltain kustantama remontti valmistui helmikuussa 2010. Aivan moskeijan vieressä on kansallissankari vaikuttava Skanderbeg'n ratsastajapatsas. Se pystytettiin 1968, kun sankarin kuolemasta oli kulunut 500 vuotta.

Kommunismin vakaata perintöä edustaa Lana-joen eteläpuolella suuri valkoinen Pyramidi, entinen Enver Hoxhan muistomerkki ja museo, jonka suunnitteli diktaattorin tytär. Demokratian tultua siinä on toiminut Kansainvälinen kulttuurikeskus ja siellä on järjestetty erilaisia messuja. Viimeiset pari vuotta Pyramidi on ollut remontissa, jonka viimeisin käänne on purkutuomio. Mielestäni purkaminen olisi vakava, vakava virhe.

 

Tutustumisen arvoinen on Marttyyrien hautausmaa, jonkin verran keskustan ulkopuolella. 900 toisen maailman sodan kansallisankarin, partisaanin ja taistelijan lisäksi siellä lepää kansansankareita 1990-luvun levottomuuksista. Yli Tiranan katseensa luova Äiti Albanian patsas on vaikuttava, tyylipuhdas, jopa tenhoava esimerkki sosialistisen realismin kuvanveistotaiteesta.

Dajti-vuorelta voi paitsi ihailla huikeaa näkymää alas Tiranaan myös hakea helpotusta kesäpäivän kuumimpiin hetkiin. Mukavan vilpoisissa ulkoilmaravintoloissa voi nauttia vallan maukkaan aterian. Metsäinen vuori on luonnonpuistoa, jossa voi tehdä pienen kävelyretken tai pitää piknikkiä, kuten monet tiranalaiset. Ylös pääsee paitsi autolla myös köysiradalla, joka avattiin kesällä 2005. 

DURRËS

Tiranan lähimmät rannat ovat Durrësissa. Hieno hiekka ja kimmeltävä Adrianmeri houkuttelevat paitsi lähiseudun asukkaita, myös matkailijoita muualta Albaniasta ja Kosovosta asti. Lukemattomien hotellien aurinkotuoleilla voi loikoilla muutamalla sadalla lekellä (n. 2-4 €) niin kauan kuin iho ja sielu sietävät. Matkaa kaupungista rannalle on viitisen kilometriä.

Itse Durrësin kaupunki on Albanian vanhimpia. Sen keskustassa sijaitsee amfiteatteri, joka aikanaan oli Balkanin suurin. Sen rakensivat roomalaiset 100-luvulla jaa., ja sinne mahtui kaikkiaan 15 000 katsojaa seuraamaan gladiaattorinäytöksiä. Tänä päivänä siellä ei kukkoa hurjempaa eläintä tapaa. Katsomon penkkien alta löytyy piskuinen kristillinen kappeli. Yllättävän hyvin säilyneistä mosaiikeista on päätelty, että se voi olla 700-luvulta. Nuoren naisen köynnöksin kehystettyjä kasvoja esittävää mosaiikkia nimitetään Durrësin kaunottareksi. Se on monivärisin Albaniasta löydetty. Sitä tosin voi ihailla Tiranassa, Kansallismuseossa.

Durrësin toisen maailmansodan maihinnousun muistomerkki, rantapromenadi, Adrianmeri ja kirkas taivas, ja sinä yksin kaiken keskellä. Sitä voi kutsua epätodelliseksi sosialistisen realismin kokemukseksi.

KRUJA

Matkailijalle ilmeisin reitti Krujan linnoitukseen menee basaarin kautta. Putiikeista löytää antiikkia, tai ainakin vanhaa tavaraa, ja käsitöitä. Rakennukset koristeluineen edustavat paikallisia rakennusperinteitä ottomaanien ajoilta.

Linnoitus on tärkeä osa Albanian historiaa; se kuului Kastrioteille, kansallisankarin suvulle. Tänne hän palasi 28.11.1443, kokosi klaanit yhteen ja juuri täällä nostettiin salkoon Albanian lippu kaksipäisine kotkineen ensimmäistä kertaa. Siksipä sinne onkin sijoitettu Skanderbeg’n museo, jossa kannattaa pistäytyä. Ei vain siksi, että niin kuuluisi tehdä, vaan koska ulkoa jylhä rakennus on sisältä varsin kaunis.

Etnografisessa museossa tutustuu paremman väen tapaan elää 1700-luvulla, niin kuin myös perinteisiin menetelmiin valmistaa työkaluja, oliiviöljyä ja viiniä.

BERAT

Beratin sijainti eri kauppareittien yhtymäkohdassa teki siitä aikoinaan merkittävän kaupungin, ja niin ollen se on ollut yhden jos toisenkin valloittajan himoitsema kohde. Roomalaisten aikaan se tunnettiin Antipatreana, mutta nykyinen nimi juontunee bulgaarinimestä Beligrad, "valkoinen kaupunki". Valkoiset ovatkin seinät vieri viereen rakennetuissa perinteisissä taloissa, joiden toisen ominaispiirteen mukaan Beratista käytetään myös nimitystä tuhannen ikkunan kaupunki. Vanha kaupunki on UNESCO:n suojelukohde.

Omanlaisensa arkkitehtuurin lisäksi Beratia hallitsee sen linnoitus, jolta on hulppeat näkymät alas kaupunkiin ja Osum-joen laaksoon. Siellä on myös kirkkoja ja museo, joka esittelee yhden Albanian parhaimman ikoni- ja freskomaalarin Onufrin teoksia 1500-luvulta. Linnoitus on yhä asutettu ja sinne pääsee jalan ottomaanien aikaista, hyväkuntoista tietä pitkin. Tie on keskikesällä raskas ja hikinen nousta, joten linnavuoren toiselta puolelta kiertävä uusi tie ja autokyyti ovat varteenotettava vaihtoehto.

GJIROKASTËR

 

Siinä missä Berat on maineikas tuhansista ikkunoistaan, Gjirokastërille leimallista ovat vanhan kaupungin kapeat, mäkiset, mukulakiviset kadut ja kujat. Tuhannen askelman kaupungiksi nimitettyä Gjirokastëria kutsutaan myös kiviseksi kaupungiksi, koska perinteisesti talot on rakennettu kokonaan kivestä. Kivinen harmaus luo sellaisen vaikutelman, että kaupunki on kasvanut suoraan vuoren rinteestä.

Ainutlaatuiseen perinteiseen arkkitehtuuriin voi tutustua Etnografisessa museossa. Se on tarkka kopio paikalla aiemmin sijainneesta diktaattori Hoxhan synnyinkodista, joka paloi 1916. Kaupungista on kotoisin myös kirjailija Ismail Kadare.

Kuten Berat, Gjirokastërkin on UNESCO:n suojelukohde, ja niin sielläkin ehdoton vierailukohde on linna, jonka historia tosin on aika lailla synkempi. Nykyisin siellä on Kansallinen asemuseo, jonka läpi linnaan käydään, ja vankilamuseo. Tässä linnassa kautta aikain mieluusti pidetty vankeja, ja niin pitivät myös kuningas Zog I, natsit kuin kommunistitkin, joista viimeksi mainittujen vankiloista tämä oli pahamaineisin.

 

SARANDA

Saranda on pieni merenrantakaupunki, jonka rantabulevardin toisella puolella on ranta ja meri, toisella puolella kahviloita ja ravintoloita. Se on useimpien matkailijoiden ensikosketus Albaniaan, koska sinne pääsee helposti vesiteitse Korfun saarelta. Niinpä monet ulkomaalaiset tekevät sinne päivämatkoja, joskin Saranda oli albanialaisten suosima lomakohde jo kommunismin aikana. Siellä vietettiin etenkin kuherruskuukautta.

Antiikinaikainen Butrintin kaupunki, yksi maan merkittävimmistä arkeologisista kohteista, sijaitsee noin tunnin ajomatkan päässä Sarandasta etelään. Se on paikkana suhteellisen pieni ja tiivis, ja niin paljolti kaivettu, että siellä liikkuu näppärästi, näkee paljon ja pääsee antiikin ajan tunnelmaan.

Kerro kaverille

Tiedustelut ja varaukset


Leila Farin (tmi)
Tämä sähköpostiosoite on suojattu spamboteilta. Tarvitset JavaScript-tuen nähdäksesi sen.

etusivu